sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Moro

Voisinpas taas vaikka päivittää blogia sen kunniaksi, että sain jopa hieman opiskeltua japania tänään. Tähän mennessä ei ole tullut kamalasti läksyä, ja nelostason kurssit ovat lähinnä tylsiä helppoudessaan. Vitostasossa tosiaan on sentään enemmän haastetta, mutta ei tämä koulutaakka nyt silti huippuraskas ole. Pitäisikin jaksaa opiskella itsenäisesti, ja myös vaikka lukea japaninkielisiä kirjoja yms.

Go to a normal class, they said. It will be fun, they said.
Lisähaasteen tarpeessani päätinkin sitten osallistua viime keskiviikosta alkaen normaalille Hiroshiman yliopiston kasvatustieteiden laitoksen kurssille nimeltä "日本文化研究", jossa opiskellaan japanin kulttuurihistoriaa. Olin lähettänyt kurssin opettajalle etukäteen sähköpostia ja kysynyt, voinko hypätä mukaan vähän myöhässä ja olla ihan vaan kuunteluoppilaana, koska en usko, että saisin kovin hienoja esseitä sinne aikaiseksi. Sopihan se opettajalle, ja hän myös ilmeisesti oli innoissaan saadessaan tällaisen ulkkarin messiin, koska pisti mut heti aluksi seisomaan ja kyseli kaikkea liittyen Suomeen ja myös kyseisen oppitunnin aiheeseen Kojikiin (Japanin kansalliseepos) liittyen. Onneksi selviydyn tuollaisista tilanteista aina yhtä sulavasti ja kylmän rauhallisesti... Eli siis sönkötin jotain epäselvää ja sanoin, etten muista mitä Kojikissa tapahtuu, koska en osannut sillä hetkellä vastata japaniksi -___-"

Tunnin aluksi sain myös käteen monisteita, joissa luki pätkiä Kojikista alkuperäismuodossaan, ja opettaja sitten luki sitä ääneen edessä. Yllättävää kyllä, en ihan pysynyt kärryillä... Nimittäin vähän kuin suomea opiskeleva ulkomaalainen olisi pistetty lukemaan Kalevalaa. Oli se tunti kuitenkin ihan mielenkiintoinen kokemus, ja tajusin yllättävän hyvin opettajan puheet, vaikka hänen lausuntansa vähän epäselvää olikin.


Böö
Muuten ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut, tosin perjantaina päädyin Halloween-juhliin toiselle asuntolalle saatuani kutsun samana päivänä. Voitin kuitenkin jopa palkinnon asustani, jonka tein about viidessä minuutissa sotkemalla punaista maalia kasvomaskiin, esiliinaan ja kumihanskoihin. Maali ei tosin ollut loppujen lopuksi paras mahdollinen idea, koska se ei kuivunut kunnolla koko iltana, ja aika varovainen sai olla etten sotkenut itseni lisäksi muitakin. Juhlat olivat kuitenkin hauskat, ja tapasin paljon uusia ihmisiä. Hiukseni saivat kyllä taas paljon huomiota, lol. Piti tunnustaa, ettei ne nyt ihan oikeasti näin vaaleat ole.











Ai niin! Yksi elämäni mullistanut asia: sain tietää, että "pupusaari", jossa vierailusta haaveilin jo pari vuotta sitten saadessani moisen olemassaolosta tietää, onkin tässä ihan lähellä :DDD Okunoshima-niminen saari siis oli toisen maailmansodan aikaan jonkinlainen kemiallisten aseiden testauspaikka, mutta nykyään sen on valloittanut pupujen yhdyskunta. Must see! Liangille jo sanoin, että kun ne on täällä mun vanhempien kanssa, niin yksi vierailukohde on ainakin varma. Bunnieeees ヾ(@°▽°@)ノ
Kalligrafiakerhossakin oli vaan puput mielessä

tiistai 23. lokakuuta 2012

東京♥

Olin Tokiossa viikonlopun, ja oli muuten tosi jees (jos ei lasketa 14-tuntisia yöbussimatkoja). Kävin siellä asuvien ystävien kanssa kaksissa bileissä lauantaina (Steam Garden & TokyoDecadance DX Halloween), ja tultiin takaisin sunnuntaiaamuna viiden jälkeen. Tapoin jalkani korkkareissa ja näin paljon hyvin pukeutuneita ihmisiä. Olin suurkaupungissa<3

Ystäväni Jabin ottamia kuvia (sillä oli Decadancessa mukanaan jännä infrapunakamera, jolla alemmat Decadance-kuvat on otettu):







Loppuun vielä ainut kuva, jossa näytän jotenkin fiksulta (vieressäni mukana myös ystäväni Suzy):



maanantai 15. lokakuuta 2012

Maanantai

Vihdoin sain netin huoneeseeni ヽ(*⌒∇⌒*)ノ Nyt voin taas sulkeutua rauhassa huoneeseeni dataamaan. Eiku siis.

No mutta, eipä tänne muuten oikein uutta kuulu, mutta ajattelin tässä päivittää kuitenkin japaninläksyjen sijaan. Välttelyorientaationi on selvästi yhä voimissaan. Ei sillä, että meille mitään kovin vaativia läksyjä olisi vielä tullut... Ne nelostason japaninkurssit vaikuttaa suhteellisen helpoilta, vitostasossa on kyllä jo sitten enemmän haastetta mutta siksi tykkäänkin niistä enemmän. Etenkin Tamura-sensein sanastokurssi on mulle tosi hyödyllinen, koska siellä opetellaan sanoja ja ilmauksia, joihin ei koskaan Helsingin yliopistossa oikein perehdytty. Tänään alkoi myös edistyneen tason kuuntelukurssi, jossa kuunnellaan japanilaista radiodraamaa, kiva kurssi sekin. Joillain tunneilla luokat ovat tosin ihan tupaten täynnä, joten pitää mennä aina aika ajoissa, että pääsisi hyvälle paikalle. Mulla on ollut lapsesta asti hieman alentunut kuulo, joten en halua istua kovin takana. 

Kävin myös lauantaina Hiroshiman yliopiston kalligrafiakerhon tapaamisessa. Toki oli hieman noloa, kun muut olivat harrastaneet sitä monta vuotta ja olivat tosi taitavia, mutta oli siellä onneksi yksi toinenkin ensikertalainen. Olisi kuitenkin kiva oppia vähän kyseistä taiteenlajia, ja ehkä jopa saada lisää kavereitakin täällä, joten enköhän mene uudestaan taas keskiviikkona (tapaamisia on siis keskiviikkoisin ja lauantaisin). Porukka vaikutti mukavalta siellä, vaikka varmaan pitivätkin mua aika ujona, kun en oikein kehdannut avata suutani niin paljon kuin olisin halunnut. Kuitenkin oli heti pakko korjata, kun joku luuli mua ruotsalaiseksi. Kuulemma olen myös tosi kaunis, heh. On se kiva kun Japanissa tulee heti lisää kauneuskertoimia. En ole kyllä oikeasti ihan näin blondi, tosin oikeasta hiusteni väristä mulla ei ole varmaa tietoa, yläasteelta asti kun olen niitä värjännyt. Täällä Japanissa on piakkoin edessä ensimmäinen hiusteni itse värjääminen ever, koska en uskalla mennä kampaajalle tuhoamaan hiuksiani japsien hiusväriaineilla. Aasialaisten hiukset on nimittäin aika erilaista ja vahvempaa tekoa kuin meillä länkkäreillä (kihlattunikin hiukset muistuttavat mielestäni lähinnä hevosenharjaa), eikä sellaista ihan kevyellä kamalla värjätä.

No kylläpäs menin taas hienoa aasinsiltaa pitkin kalligrafiakerhosta hiusten värjäämiseen. Seuraavaksi siirryn kertomaan, että sain varattua majapaikat mun perheelle, kun ne tulee tänne jouluksi :D Ei muuten ollut ihan helppoa järjestää majoitus kahdeksanhenkiselle poppoolle, jotka vielä viipyy eri ajan täällä. Mun vanhemmat ja kihlattu tulee tänne ensimmäisinä 15.12, ja ollaan ensin viikko Hiroshimassa kun mulla on vielä koulua, ja sitten kun siskot ja toisen siskon perhe saapuvat 22.12, siirrytään Osakan kautta Kiotoon, Tokioon ja Hakoneen (onsen!) ja sieltä vielä Kiotoon ja lopulta takaisin Osakaan. Odotan jo innolla! Vähän tosin jänskättää se Hakone, koska mulla on tatuointi niskassa ja nilkassa, eikä kuumiin lähteisiin yleensä pääse, jos on tatuointeja (perinteisesti Japanissa tatuointeja on vain paikallisen mafian jäsenillä) >__< En kuitenkaan vaikuta ehkä olemukseltani kovin yakuzamaiselta, joten toivottavasti niitä ei haittaa. Siskolla on myös ihan pieni tatuointi olkapäässä, mutta se on aika helppo peittää jos on tarpeen.

Laitan loppuun taas kuvia tekstiseinän vastapainoksi ^^;;


(Huono) kuva yliopistoltani. Kampusalue on tosi iso, mutta en ole hirveästi siellä vielä saanut kuvailtua. Ehkä koska rakennukset eivät ole erityisen viehättäviä...
Puistoilua

Allekirjoittanut hieman instagramoituna
コイ






keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Opiskelua

Nyt on vähän yli viikko täällä Japanissa kulunut, ja kurssitkin alkoivat jo eilen. Eilen myös julkaistiin japanin tasokokeen tulokset, ja päädyin tasolle 4. Kuten joskus aiemmin kirjoitinkin, täällä on viisi tasoa, joista 1 on matalin ja 5 korkein, joten olen tyytyväinen tulokseeni ^__^ Koe oli lähes pelkkää monivalintaa, vaikka muutaman kanjin lukutapa siihen pitikin kirjoittaa. Ärsyttävää oli kyllä se, että en ollut varma, paljonko kokeeseen on aikaa, eikä missään ollut edes kelloa. Valvoja sitten ystävällisesti kyllä ilmoitti, kun aika oli kokonaan loppunut. Onneksi kuitenkin onnistuin päätymään tavoittelemalleni tasolle, jolle myös muut samalla stipendillä täällä olevat sijoittuivat.

Saisin osallistua myös normaaleille Hiroshiman yliopiston kursseille, mutta laiska kun olen, niin taidan nyt vielä syyslukukauden ottaa pelkästään japanin kielikursseja International centerin tarjonnasta. Normikurssit sitä paitsi alkoivat jo viime viikolla, enkä tiedä saisinko niistä lainkaan opintopisteitä Suomen päässä, joten en jaksa nähdä ylimääräistä vaivaa. Olen täällä kyllä research student-nimikkeellä, eli varsinaisesti mun ei tarvitsisi kerätä lainkaan mitään pisteitä, mutta Kela ei ehkä tykkäisi siitä palattuani hyvää.

Nelostason opiskelijana saan osallistua myös niille vitostason kursseille, jotka eivät mene oman tasoni kurssieni kanssa päällekkäin. Luultavasti otankin myös ne vitostason kurssit, jotka pystyn. Tässä siis lista kursseistani (en ole kyllä vielä käynyt noille vitostason kursseilla, joten mieli saattaa vielä muuttua):

Nelostaso

Comprehensive Intermediate Japanese II D

Comprehensive Intermediate Japanese II E

Comprehensive Intermediate Japanese II F

Japanese Education and Culture B

Vitostaso

Advanced Japanese (Listening) B

Advanced Japanese (Expression) B

Advanced Japanese (Lexical) B

Advanced Japanese (Analysis) B

Jokaista kurssia on kerran viikossa 1,5 tuntia, ja ne ovat siis tarjolla kaikille ulkomaisille opiskelijoille. Lisäksi meillä tutkimusstipendiaateilla on perjantaisin Special research topics tms niminen kurssi, joka kestää kolme tuntia. Muistaakseni siellä on yhtenä teemana sake, ja yllättäen tämän luennon vetää academic advisorini Tamura-sensei. Tapaamisessamme hän kysyi multa, että kai kävin sakematsureilla ja onko mulla hyvä viinapää. Myös opettamallaan tunnilla hän kertoili erilaista sanastoa saken juomiselle. Pidän hänestä jo kovin.

Tamura-sensei hyväksyi myös hieman kyseenalaisen tutkimusaiheeni, ja sain palautettua loputkin paperit International centerin toimistoon :D Ilmeisesti meidän tutkimusraportin dedis on vasta syyskuussa, kuin myös esityksen pitäminen siitä. En siis varmaan pääsekään palaamaan Suomeen ennen Helsingin yliopiston kurssieni alkamista, niin kuin olin alun perin ajatellut. No jaa, pitää vaan mennä vähän myöhemmin mukaan.

Voisin muuten vielä vähän ihmetellä, kuinka japanilaiset täällä pukeutuu tosi lämpimän näköisiin vaatteisiin, kun itse olen lämpöhalvauksen partaalla t-paidassa ja lyhyissä housuissa. Mua ei niin ole luotu tällaiseen ilmastoon. Luultavasti pakko kyllä huomenna pistää vähän peittävämpiä vaatteita, koska mulla on tällä hetkellä ainakin kymmenen kivasti kutiavaa hyttysenpistoa. On se kiva että hyttyset kaikkialla rakastaa mua yhtä suuressa määrin.

Vähän kyllä on kuivaa tekstiä, joten loppuun kuvia maanantaiselta pyörämatkaltani Saijon asemalta kotiin (oli muuten tosi kiva lounas Sachin perheen kanssa, mutta en jaksa nyt kirjoittaa siitäkin tähän).









sunnuntai 7. lokakuuta 2012

No niin.

Edellinen tekstini taisi vaikuttaa hieman angstiselta, joten voisin nyt kirjoittaa vähän positiivisemmin ^^;; Tällä hetkellä tuntuu nimittäin jo paremmalta, vaikka edelleen sitä miestä toki ikävöinkin. Eilinen shoppailureissu Hiroshimaan piristi kummasti, kun sai olla vähän kaupungissa ja tietenkin ostaa kivoja asioita. Kaupungit on mun juttu, joten ehkä tohon aiempaan angstiin oli siis osaltaan syynä tää landelle päätyminen. Toki puut ja puhdas ilma ja sellanen on periaatteessa ihan kiva asia, mutta näin suomalaisena olen kyllä saanut kokea niitä ihan riittämiin omiin tarpeisiini. Onneksi sinne Hiroshimaan ei kuitenkaan ole täältä junalla kuin puolisen tuntia, mikä tavallaan tuntuu täällä pitkältä, mutta toisaalta Suomessahan mä matkustin melkein saman verran joka päivä junalla kouluun Helsinkiin. Täällä sentään se yliopisto on tossa ihan vieressä.

Eilisestä vielä, että käytiin tosiaan turkkilaisen kaverini R:n kanssa Hiroshimassa etsimässä vähän juhlavampaa asua ensi tiistain avajaisseremoniaan. Lopputulos mun osalta: kaksi mekkoa, hame, kengät sekä jättimäinen kapibara-san-pehmolelu.

Nimeltään Oomaru-san
Toinen mekko oli melkoisen kallis, jotain lolitamerkkiä (huomatkaa kuinka asiantunteva olen lolimuodissa). Vingutin sitten visaani loppuajan, koska käteinen loppui kesken. Hups. Shoppailtiin aluksi Hiroshiman Hondoorilla, mutta koska kaverini ei löytänyt itselleen mitään mieleistä, päädyimme Tenjingawan aseman lähistöllä olevaan jättiostoskeskukseen.

Aeon mall

Viivyimme ostoksilla melko myöhään, ja palasimme Tenjingawasta junalla Saijon asemalle (Saijo on ilmeisesti yliopistoni läheisin "kaupunki"), jossa riitti (humalaisia) ihmisiä meneillään olevan sakematsurin takia. Pari kännistä jenkkituristia tuli vähän häiriköimään, mutta känniääliöt nyt ei ole mulle niin uusi asia, toisin kuin ilmeisesti kaverilleni, joka vähän loukkaantui niiden puheista.


Sakematsurien maskotti

Tänään sunnuntaina mentiin sitten R:n sekä meidän kummankin tuutorien ja oman tuutorini Sachin kaverin kanssa katsastamaan se sakematsuri, ja ihan kiinnostava kokemushan se oli, joskin väsyttävä. Oli kuuma, paljon ihmisiä ja myyjät huusivat japanilaiseen tyyliin kovaa. Lisäksi uudet kenkäni hankasivat. Tuli kumminkin maisteltua vähän sakea sekä syötyä okonomiyakia kepissä. Seurakin oli ihan mukavaa, vaikka japanin puhuminen on mulle yhä hieman sanotaanko haasteellista. Huomenna menen sitten Sachin ja hänen perheensä kanssa lounaalle, kansallinen vapaapäivä kun on. Jännittää vähän.








P.S. Onnistuin ostamaan itselleni lipun Versailles'n keikalle Hiroshimassa 7.11 :D Voittajafiilis.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Hengissä Higashi-Hiroshimassa

No niin, jospa sitä sitten yrittäisi vihdoin kirjoittaa tänne jotain täältä Japanista. En kyllä oikein edes tiedä mistä aloittaa, näihin viiteen päivään on nimittäin mahtunut niin paljon kaikkea. Varmaan tässä seuraa siis melkoinen romaani, mutta lukekoot ne joita kiinnostaa ;)

Mulla lähti siis lento Helsinki-Vantaalta maanantaiaamuna 1.10, ensin lensin Frankfurtiin ja sieltä neljän tunnin välilaskun jälkeen Osakaan, jonne saavuin tiistaiaamuna kahdeksan maissa. Mulla oli kaksi tuntia aikaa ehtiä junaan laskeutumisen jälkeen, mikä vähän huolestutti, koska olin kuullut että maahantulomuodollisuuksissa voi kestää. Loppujen lopuksi mulla oli kuitenkin 40 minuuttia aikaa odotella junaa siellä lentokentällä, ja ihan hyvin ehdin toisen matkalaukunkin lähettää kuriiripalvelun avulla asuntolaan. Ehdin myös hyvin itkeä siellä lentokentän penkillä ja haluta kotiin... Tiesin kyllä, että munhan pitäisi olla nyt tosi onnellinen, kun olin kerran odottanut tätä vaihtovuotta niin kauan, mutta mulla oli vaan ihan kamala ikävä mun miestä. Olen tosi läheisriippuvainen luonne ja aina ollut taipuvainen koti-ikävään, ei sille oikein mitään mahda. Nyt on jo olo vähän parantunut, mutta silti jotenkin vaikeaa nauttia täysin mitoin mistään kun kuitenkin ajattelen vaan että milloin pääsen kotiin >___< On se elämä nimittäin vaikeaa kun on päässyt Japaniin ilmatteeks ja siitä vielä maksetaankin! Ehkä tää tästä.

Aaanyway, selvisin kuitenkin Higashi-Hiroshimaan parin junanvaihdon kautta, ja toivottavasti näytin vielä jotenkin ihmiseltä turvonneine silmineni. Asemalla oltiin vastassa, ja sain heti käteeni kasan papereita, jotka täyttää. Welcome to Japan, the land of paperwork! Asuntolassa odottelin jonkun aikaa tuutoriani, ja mentiin sitten yhdessä kaupoille ostamaan tarvittavia tavaroita, kuten futonin (joo) ja vessapaperia. Tuutorini Sachi on kyllä tosi mukava ja on auttanut mua ihan sairaasti täällä. Mulla kävi hyvä tuuri tässä asiassa, koska yhden toisen tuutori ei todellakaan ole yhtä avulias, ja Sachi tuutoroikin tavallaan nyt meitä kumpaakin. Ollaan jo myös taidettu vähän ystävystyäkin sen Turkista tänne saapuneen tytön kanssa, huomenna mennään yhdessä Hiroshimaan vaateostoksille.

Japaniksi kommunikoiminen on kyllä tällä hetkellä vielä aika turhauttavaa, kun ei pysty kunnolla ilmaisemaan itseään. Tavallaan sitä tyhmenee vierasta kieltä puhuessa ja omasta luonteesta katoaa aika suuri osa. Alettiin puhumaan englantia sen kaverini kanssa, koska sen mielestä virheet toisen ulkomaalaisen puheesta saattaa tarttua. Kiitti? Mut joka tapauksessa, kun aloin puhumaan englantia niin se varmaan vähän yllättyi että mähän olen tosi avoin. Taisin jopa nauraa oikeasti (enkä sillee vähän feikisti niinku aina japanilaisten seurassa koko ajan) kun selitin mun pupuista, ja se oli ihan että ooh vähän kiva.

Näkymiä huoneeni parvekkeelta aka landella ollaan

Seuraavaksi lista käytännön asioista, jotka olen tähän mennessä suorittanut:

-Opiskelijakortin nouto

-Käynti shiyakusholla hakemassa sairausvakuutuskortti sekä osoite residence cardin takapuolelle

-Postista pankkitili (mulla on nyt pankkikirja, heh)
Kirjoitin yhteen lappuun nimeni väärin etunimi ensin, ja siitä lapusta tulikin sitten melkoisen sotkuinen, kun piti vetää viivoja yli ja nimmaroida ne sutatut kohdat niin tietävät, että se olin varmasti minä. Siinä vaiheessa kun sanoivat, että pitäisikin vielä kirjoittaa se nimi isoilla eikä pienillä kirjaimilla niin en enää jaksanut kuin nauraa.

-Residence cardin ja passin skannaus miehelle (kutsukirjeen liitteeksi), että saisi viisumin tänne ja tulisi jouluksi lievittämään ikävää

-Academic advisorin tapaaminen
Tamura-sensei vaikuttaa mukavalta, mutta mun pitäisi nyt keksiä tutkimusaihe ensi tiistaiksi. Ahdistaa tää tutkimushomma, en ole edes tehnyt vielä kandia Suomessa ja nyt pitäisi pykätä 10 sivua akateemista tekstiä japaniksi x______x Muutenkin koko research student ei tunnu mulle ihan omalta nimikkeeltä, olen opiskellut yliopistolla kaksi vuotta. Apua. Ja jos feilasin tämänpäiväisen placement testin (niinkuin luultavasti tein), niin ei varmaan hyvä heilu.

-Kännykän hommaaminen
Oli muuten taas melkoinen hämmennys mulla siellä Softbankin liikkeessä, enkä vieläkään ole ihan varma mitä tarkkaan maksan tästä iPhone 4S:tä. Mulla on kyllä nyt kaksi iPhonea, mutta en selviä ilman älypuhelinta etenkään näin kaukana kaikista.

-Pyörän ostaminen
Kaupan halvin malli, eli asuntolan pihassa on aika monta samanlaista. Pitää laittaa siihe joku tarra tms. Satula ja ohjaustanko on kyllä mun makuun ihan liian matalalla, mutta en osaa säätää niitä. Tuntuu kyllä, että nää japsit ajelee aika kummallisessa asennossa satulat matalalla, hankalaa musta pyöräillä varsinkin ylämäkeen kun ei saa kunnolla voimaa jalkoihin.

-Asuntolan paperihommien hoito ヽ(;▽;)ノ 
Kaasu-, sähkö- ja vesiasiat nyt vissiin kunnossa. Vuokran pitäisi mennä mun tililtä, mutta yhteistilojen käyttömaksun ei... Ilmeisesti myös kaasu ja sähkö menee tililtä, mutta vesi ei. Japani <3 Netin saan nyt ilmeisesti omaan huoneeseen vasta 15. päivä tätä kuuta, kun sopimus NTT:n kanssa piti tehdä itse ja saada ne asentamaan netti mulle. Dataan siis nyt yhteistiloissa, joissa on wifi, joka toimii opiskelijanumerolla ja salasanalla, joka myös haettiin mulle pari päivää sitten.

Loppuun vielä kuvat asuntolastani, jonka ylimmässä kerroksessa majailen, sekä shopping mallista, josta ostan ruokaa silloin kuin muistan syödäkin. Täällä ei kyllä ole vielä tullut hirveästi syötyä, kun on juostu vaan asioilla, eikä mun edes oikein tee mieli ruokaa. Eroahdistus näkyy vissiin siinäkin. Yritän löytää huomenna Hiroshimasta itselleni pehmoisen kapibara-sanin nukkumakaveriksi.