perjantai 20. syyskuuta 2013

おわりに

Olen ollut Suomessa nyt vähän päälle viikon, ja aika nopeasti sitä tuntuu tottuvan taas elämään täällä. Aluksi oli kyllä aika hassua, mutta paluu arkeen alkoi aika lailla heti, kun Helsingin yliopiston luennoille piti mennä heti paluuta seuraavan päivänä. Lisäksi koti oli odottamassa samanlaisena kuin vuosi sitten, tosin hieman siistimpänä. Nyt olen kyllä levittänyt jo tavarani ympäriinsä miehen ainaiseksi iloksi. Ja miehestä puheen ollen, on se kyllä kivaa olla kotona ^^ Vuosi oli pitkä aika olla erossa.

Monet ovat kysyneet, mitä kaipaan Japanista. Onhan sitä kaikenlaista, kuten vaikka conbinit ja tietyt ruoat (aka katsudon *-*), mutta toisaalta ei mulla nyt tässä Suomessakaan ainakaan vielä hirveästi valittamista ole. Sen voin kyllä sanoa, ettei Higashi-Hiroshimaa ole paikkana ikävä. Huomaa, että olen asunut vähän landella, kun Helsingissä tuntuu olevan paljon porukkaa :---D Tosin asun kyllä Itä-Vantaalla, ja täytyy myöntää että lähi-Alepassa ekaa kertaa illalla käydessä oli hienoista kulttuurishokkia ilmassa.

Vielä muutama vuosi sitten oli hirveä kaipuu pois täältä pienestä syrjäisestä maasta, mutta jossain vaiheessa tajusin, että ihan kiva paikkahan tämä on. Päätetään siis tämä blogi positiivisissa Suomi-tunnelmissa ennen marraskuun räntäsateita.


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Viimeiset japaniterveiset

Huomenna olisi vähän niinkuin vika päivä Higashi-Hiroshimassa (matkaan yöbussilla Osakaan, josta lähtee tiistaiaamuna lento Suomeen). Jännä fiilis. Tavallaan sitä ei vieläkään ihan tajua olevansa Suomessa ylihuomenna, vaikka olenkin viettänyt viikonlopun pakkaillen, huonetta siivoten ja viimeisiä käytännön asioita hoidellen. Nyt alkaa olla kaikki suunnilleen valmiina, vaikka huomenaamuna pitää vielä tehdä vikat pikasiivoukset ennen huonetarkastusta. Jänskättää kyllä vähän, miten selviä ison matkalaukun, urheilukassin, kirjoja täyteen ahdetun repun, käsilaukun sekä ison sateenvarjon kanssa lentokentälle asti... Noh onneksi ei pitäisi olla ihan hirveästi kävelyä tiedossa.

Huomenna on myös tutkimusraporttini loppuesitelmä sekä päätösseremonia. Esitelmä ei liene huippuhieno, mutta onpahan sekin sitten hoidettu ja saatu tämä vaihto kunnialla päätökseen. Tutkimusraportti itsessään on myös tietenkin valmis ja vastuuopettajalla korjautettu sekä hyväksytetty. Loppujen lopuksi siitä tuli 10 sivua ja n. 12 000 merkkiä pitkä (ei ihan kyllä vedä vertoja turkkilaisen kaverini 23 sivun pituiselle teokselle). Lainauksia siinä on aika paljon, ja jos teen kandin suunnilleen samasta aiheesta niin kuin olen ajatellut, niin pitää tehdä jonkin verran muutoksia, mutta tutkimusraporttina kuulemma oikein hyvä. Huh, kyllä siitäkin sitten loppujen lopuksi ihan hyvin selvittiin, vaikka vielä vuoden alussa vastuuopettajanikin oli kuulemma vähän huolissaan miten tulee käymään ^^;;

Tämä taitaakin jäädä viimeiseksi kirjoituksekseni Japanissa ollessani. Varmaan Suomessa teen vielä jonkun yhteenvedon, vaikka tuleekin olemaan ihan sikana tekemistä siellä päässä. Suomessa nähdään!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Hongkong 10-18.8.

Tadaima!
Saavuin pari päivää sitten takaisin Hongkongista, jossa vietin vähän yli viikon kihlattuni kanssa. Oli kyllä jotenkin hassua palata Japaniin, kun suuri osa vaihtarikavereista on jo kotimaissaan. Noh, eipä tässä ole enää kuin alle kolme viikkoa paluuseeni. Sain jo lentolipunkin, ja tällä kertaa lennän Finnairilla suoraan Kansailta Helsinki-Vantaalle :D Paluupäivä on siis tosiaan 10.9. Ilmoittauduin jo Helsingin yliopiston kursseille, mutta pitää lähettää opettajille sähköpostia, että myöhästyn vähän yli viikon luentojen alusta.

Hongkong on kiinnostava paikka, jännä sekoitus Kiinaa ja Japania (sekä myös Brittejä, kaksikerroksiset bussit heh). Joka toinen ravintola tuntui olevan japanilainen (erityisesti ramen oli suosittua), ja kaupoissa myytiin sikana japanilaista kamaa. Näin jopa Kapibara-san -pehmoleluja myyvän kaupan! Toisaalta esimerkiksi asiakaspalvelu oli kyllä kiinalaisittain epäkohteliasta. Saattoi kyllä olla myös hieman kielimuuria mandariinia puhuvan miehen ja kantoninkiinaa ("lintukieli", sanoi mies) solkkaavien hongkongilaisten välillä. Hyvin ne kyllä englantiakin siellä osasivat, kiitos siirtomaa-aikojen.

Hongkong on kyllä sen verran täyteenpakattu ihmisiä, että itseäni saattaisi vähän ahdistaa asua siellä, vaikka sinänsä tykkäänkin suurkaupungeista. Vertailun vuoksi: Hongkongin asukastiheys on 6480 ihmistä/neliökilometri (maailman neljänneksi tihein), kun taas Suomen vastaava luku on 16. Pilvenpiirtäjiä siis riitti. Niitä myös osataan käyttää hyväksi turistien ja varmaan myös paikallisten viihdyttämiseksi. Mekin näimme tämän valoshow'n nimeltä "A Symphony of Lights", jossa Victoria-sataman molemmin puolin pilvenpiirtäjät lähettivät lasersäteitä ja valoja musiikin soidessa.

Kännykkäkameralaatua Instagram-efektein
Reissun mielenkiintoisin päivä taisi olla, kun lähdimme miehen ja hänen kollegansa kanssa The Peak-nimiselle näköalapaikalle. Erityinen ratikka vie 360-asteisen näköalatasanteen sisältävälle rakennukselle, tosin harmi kyllä meidän vierailupäivänämme oli niin sumuista, ettei sieltä mitään pahemmin näkynyt (mutta melkein koko viikon oli vähän huono sää, joten ei sille oikein mitään voinut). Päätimme kuitenkin reippailla vielä ylemmäs metsäistä tietä pitkin, ja lopulta päädyimme niin ylös kuin voi päästä. Oli niin sumuista, että välillä tuli aika unenomainen olo. Emme nähneet kavutessamme paljon muita ihmisiä, mutta huipulla oli lisäksemme pari muuta, jotka paljastuivatkin sitten suomalaisiksi. Kuulemma jonkinlaisia Hongkongissa asuvia yritysjohtajia, jotka selviävät kaupungin tungoksesta vaeltelemalla luonnossa. Maailma on pieni.

Sumua Hongkongin yllä



Tämmönenkin nähtiin. Mies otti kuvan, minä pysyin kaukana.

The Peakin lisäksi kävimme mm. taidemuseossa ja isoa Buddha-patsasta katsomassa. Parina päivänä hengailin miehen kollegoiden vaimojen kanssa, kun mies oli konferenssissa. Yhtenä päivänä taifuuni pysäytti koko kaupungin, ja muutenkin oli aika pilvistä ja sateista. En siis päässyt pahemmin nauttimaan uima-altaalla loikoilusta, mutta muuten kyllä ei viiden tähden hotelli tuottanut pettymystä. Toivottavasti pääsen jatkossakin mukaan miehen konferenssimatkoille :D

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Araknofobi Japanissa

Tutkimusraporttini saavutti eilen 10 sivun mitan, ja vielä on lisää kirjoitettavaa :O Aiemmin olin huolissani, saanko sitä tosiaan niin pitkäksi, mutta turhapa oli se huoli. Perjantaina meillä oli esitelmä tutkimusraporttien etenemisestä, ja sain taas ihan hyvää palautetta. Tuntuu, että japaniksi kirjoittaminen sujuu jotenkin sutjakkaammin nykyään, ja vastuuopettajanikin kehui, ettei hänen ole tarvinnut tehdä yhtä paljon kielellisiä korjauksia raporttiini kuin aiempien oppilaiden kohdalla :D Jonkinlaista edistystä on siis havaittavissa japanintaidoissani, jee. Puhuminen on kyllä se haastavin osuus, vaikka lukeminen ja kirjoittaminen suht sutjakkaasti sujuukin. Tosin partikkelit menee kyllä vieläkin vähän miten sattuu...

Tällä hetkellä mun pitäisi olla kirjoittamassa 3000 merkin raporttia Japanin kulttuuri ja yhteiskunta -kurssille, mutta noh kai sitä voi vähän taukoa pitää. Valitsin niinkin pirteän aiheen kuin itsemurha Japanissa ja Suomessa. Lisäksi pitäisi tehdä parin sivun elokuva-arvostelu leffakurssille sekä parin sivun tiivistelmä tutkimusraportista akateemisen kirjoittamisen kurssille. Kokeita mulla on onneksi vain kolme, eli eipä tämä opiskelu nyt kovin rankkaa ole, kun vertaa monien vaihtarikavereiden kokemuksiin. Kaksi viikkoahan tässä on enää lukukautta jäljellä, kyllä se aika tavallaan rientää.

Loppuun voisin vielä hieman valittaa. Hämähäkeistä nimittäin. Mun parvekkeella asustaa kaksi mun mittapuulla isoa (aka Japanin "mut sehän on ihan pieni") hämähäkkiä, joten en ole enää uskaltautunut sinne pyykkejä ripustamaan. Onneksi on kuivausrumpu... Lisäksi golftreeneissä jokaisen golfmaton yläpuolella on lamput, joiden alle hämähäkkiyhteiskunnat ovat rakentaneet verkkonsa. Joten siinä sai sitten vilkuilla ylöspäin koko ajan, ettei vaan hämähäkki päätä hypätä niskaan D: Golfkerhon muut jäsenet tosin oli mun käytöksestä huvittuneita, koska eihän ne hämähäkit nyt edes niin isoja olleet, eikä myrkyllisiäkään. No eivätpä niin, mutta ei se araknofobia paljon lohduta.

Viime vuonna kävellessäni kadulla puusta hyppäsi melkein mun niskaan oikeasti iso hämähäkki T__T Vieläkään en uskalla rentoutua, kun kävelen ulkosalla. Lisäksi ilmeisesti mun pyörä on kiva paikka ruveta rakentamaan seittiä, koska jo pari kertaa olen havainnut pyöräni etutangossa hämähäkin vasta lähdettyäni ajamaan, seurauksena melkein ojaan ajo.

Olen kai oikeastaan onnekas siinä mielessä, ettei ole mitään hämähäkkejä pahempaa tullut ainakaan vielä vastaan *koputtaa puuta*. Japanissahan asustelee myös mm. jättiampiaisia sekä jopa 20-senttisiä myrkyllisiä mukade-tuhatjalkaisia. Joo eipä kyllä enää haittaa Suomen pitkä talvi, jos sen vastineeksi ei ole jättiöttiäisiä.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Polttavan auringon alla

Nyt kun sadekausi on päättynyt ja aurinko porottaa täydellä teholla, voisin kirjoittaa japanilaisten ja suomalaisten erilaisesta suhtautumisesta auringonottoon ja rusketukseen. Suomalaisista suurin osa taitaa olla melko kalpeaa, ja itsekin kuulun tähän joukkoon lakananvalkoisella olemuksellani. Suomessa vaaleaa hipiää ei kuitenkaan yleisesti ihailla, vaan siitä koetetaan päästä eroon solariumin, itseruskettavien ja toki niiden ajoittain pilkahtavien auringonsäteidenkin avulla. Japanissa taas ihonväri on yleisesti ottaen hieman tummempi, paahtaahan aurinkokin paljon pidempään ja kuumemmalla teholla, mutta yleinen näky on tällainen:

(kuva Googlesta)
Aurinkovarjot ovat täällä naisten keskuudessa todella suosittuja, kuin myös kuvassa näkyvät hiha-asiat. Lisäksi etenkin vanhemmat naiset tuntuvat pukeutuvan niin, ettei mikään kohta jäisi paljaaksi auringon armoille. Tärkeä syy auringolta suojautumiselle on ilmeisesti se, ettei iho vanhenisi ja saisi ryppyjä maksaläiskiä (tässäkö syy aasialaisten nuorekkuudelle?), sekä myös se, ettei rusketusta pidetä viehättävänä. Lisäksi kihlattuni kertoi, että aasialaisiin tarttuu rusketus jotenkin sitkeämmin, ja hänkin on Afrikassa vietettyjen vuosien jälkeen yhä tummempi kuin sitä ennen, vaikka on asunut Suomessa jo kolmisen vuotta. Itse taas vaalenen aika tehokkaasti talven aikana, vaikka olisinkin onnistunut kesällä ruskettumaan. Jännää on myös se, etteivät aasialaiset ilmeisesti pala kovinkaan helposti, ja kun kerroin kuinka oma ihoni kuorituu palamisen jälkeen irti (joo mulla on aina viehättävät puheenaiheet), olivat japanilaiset keskustelukumppanini aika hämmästyneitä.

Itse tykkään kyllä vaaleasta ihosta, enkä pyri tieten tahtoen ruskettamaan itseäni. Kuitenkin välillä vähän nolottaa mennä ulos shorsit jalassa, kun jalat hohtavat valkoisuuttaan kilometrien päähän... Eli ehkä sitä voisi vähän niihin yrittää saada väriä. En muutenkaan jaksa mennä suojautumisessa yhtä pitkälle kuin monet japanilaiset ja tyydyn aurinkorasvan apuun. Käytän muuten aina aurinkolaseja, koska en muuten näe oikein mitään aurinkoisella säällä, mutta niitä taas en ole nähnyt vielä kenenkään japanilaisen päässä. Aika usein olen saanut kuulla olevani "kakkoii" (cool), kun pidän aurinkolaseja, ilmeisesti oletuksena että tyylin takia niitä pidän. Kuulemani mukaan tummat silmät ovat vahvempia auringonsäteitä vastaan, joten aasialaiset eivät niitä yleensä tarvitse. Jänniä tällaiset eroavaisuudet.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Kapybaroja!

Ei ole taas mitään kovin ihmeellistä kirjoitettavaa, mutta näinpäs ihan oikeita kapybaroja heinäkuun alussa Fukuokan viikonloppureissulla! Kawaii, etten sanoisi. Silittämäänkin pääsin, oli aika karhea turkki. Kuten blogin ulkoasustakin saattaa huomata, tykkään カピバラさん (Kapibara-san) -nimisestä japanilaisesta hahmosta ja siihen liittyvästä krääsästä, ja kyseinen hahmo pohjautuu oikeaan Brasiliassa asustelevaan eläimeen (joka on muuten maailman suurin jyrsijä).





Yhdennäköisyys ei ole täysin ilmeinen. (http://tryworks.jp/kapibara/)
Ostin muuten tuossa jonkun aikaa sitten lentoliput Hongkongiin ajalle 10.8-18.8! (Kesäloma alkaa 2.8) Mies osallistuu siellä johonkin konferenssiin, joten saadaan majoittua ilmaiseksi viiden tähden hotellissa :D Paluupäivä Suomeenhan mulla on vasta syyskuun 10, tutkimusraportin loppuesitelmä kun pidetään vasta 9.9.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kuuman kostean minä tunsin Mombasan

Terveisiä tropiikista! Eli tämän viikon alussa alkoi 梅雨 eli sadekausi, joka ilmeisesti kestää jonnekin heinäkuun alkuun asti. Ehdin ennen tätä jo valittaa kuinka on niin pirun kuuma (26 asteen paikkeilla, mutta porottava aurinko tuntui vielä kuumemmalta), mutta nyt olo muuttuikin sitten entistä tukalammaksi kosteuden astuessa mukaan peliin. Olotilaa kuvaa parhaiten sana nihkeä.

Viime viikonloppuna sää oli onneksi vielä selkeä, ja hyvä niin, sillä kävin lauantaina golfkierroksella :D Joo eli siis en aiemmin ole maininnut täällä, mutta aiempi läppä muuttui todeksi, kun liityin tämän lukukauden alussa Hiroshiman yliopiston golfkerhoon. Viime lukukaudellahan kävin jonkun aikaa kalligrafiakerhossa, mutta se ei ollut ihan mun juttu, joten päädyin vaihtamaan kerhoa. On helpompi liittyä kerhoon, kun tietää jo valmiiksi, mistä kyseisessä harrastuksessa on kyse, ja golfista mulla nyt on useamman vuoden kokemus, vaikka viime vuosina en olekaan enää ollut kovin aktiivinen harrastaja. Olin kuitenkin viime kesänkin golfkentällä töissä caddiemasterinä, heh.

Golfkerhon jäsenet ovat kaikki tosi mukavia, tosin siellä on mun lisäksi ainoastaan yksi tyttö. Ilmeisesti golfin imago on täällä vielä vähän naisille vieras. Ovathan Suomessakin harrastajat kokemuksieni mukaan miespainotteisia, mutta naisiakin näkee aika paljon. Noh, kuitenkin kuten sanoin, niin kaikki ovat tosi kivoja, ja treenit ovat sujuneet hyvin. Olen käynyt nyt vain kerran viikossa (laiska kun olen), mutta ehkä jotain kehitystäkin on lyönnissä tapahtunut. Tärkeintä kuitenkin mulle on japanin puhuminen, ja sitä onkin tullut ihan kivasti tehtyä, etenkin kun treenien jälkeen ollaan yleensä käyty yhdessä syömässä.

Lauantain golfkierros sujui myös ihan hyvin, oman pelini taso nyt oli tuttuun tapaan vaihtelevaa, kun ei ole hirveästi tullut harjoiteltua, mutta kokemuksena se oli kiinnostava. Ja tein jopa pari par:iakin, jos se nyt kenellekään kertoo mitään. Hankaluuksia aiheutti hieman matkojen mittaaminen jaardeissa (oltiinpas sitä niin jenkkiläisiä että) ja draiverin puuttuminen, mutta kokonaisuudessaan jäi hyvä fiilis. Se golfkenttä ja klubirakennus olivat muuten aika hulppeita, ja japanilaiseen malliin niillä oli tyyliin työntekijä kiillottamassa mailat kierroksen jälkeen. Meillä oli myös käytössä golfautot, tokaa kertaa elämässäni sellaisella ajelin. Siinä helteessä ja vuoristomaisemissa olin kyllä ihan kiitollinen asiasta, etenkin koska kuulemma Japanissa ei käytetä perässä vedettäviä kärryjä, vaan kannetaan bägi ihan itse selässä, ellei ole autoa käytössä.



Kuvasta ei niin hyvin huomaa, mutta korkeuserot olivat suuret.

Ehkä en ryhdy nyt täällä blogissa selittämään sen yksityiskohtaisemmin golfista, etenkään kun sääntöjen eroavaisuudet Suomessa ja Japanissa yms. eivät ehkä kovin montaa kiinnostaisi ^^;; Viikonloppuna oli golfin lisäksi muutenkin paljon ohjelmaa, perjantaina kävin Matenrou Operan keikalla Hiroshimassa ja sunnuntaina home stay-perheen tyttärien koulussa koulufestivaaleilla. En kuitenkaan taida tunkea tähän niistäkin pitkää selitystä, mutta sen verran voisin mainita, että oli hauska kokea aiemmin j-dramoissa näkemäni koulufestarit, ja kauhutalossakin tuli käytyä :D Koulu oli yksityinen katolilainen tyttökoulu, heh.

torstai 2. toukokuuta 2013

Bunnieeees

Kävin viime maanantaina taas vaihteeksi Ookunoshimalla aka Pupusaarella, ja nyt voisi olla pupukuvien aika :3 Cuteness overload!

Kaksi ensimmäistä visiittiä pupuja katsomaan tein talvella (joulukuussa perheen ja tammikuussa kaverin kanssa), jolloin sää oli luonnollisesti viileä ja puput juoksentelivat virkeinä. Ruoka kelpasi myös erittäin hyvin :D






Viimeksi nyt maanantaina kaveriporukan kanssa Pupusaarella käydessä sää taas olikin hyvin lämmin, yli 20 astetta, ja puput löhöilivät raukeina varjossa. (Osa kuvista on minun ja osa kaverini Tatsuyan ottamia.)








Porkkana kuitenkin maistui.

Kuitenkin kevät oli siitä hyvä vuodenaika, että saarelle oli syntynyt pikkuisia pupuvauvoja, jotka olivat ihan supersuloisia :3






Loppuun vielä video ensimmäiseltä vierailulta:


Ookunoshima ei ole mikään kovin tunnettu matkakohde, mutta suosittelen ehdottomasti eläintenystäville. Sinne pääsee esimerkiksi Hiroshiman asemalta menemällä ensin Sanyou-junalinjalla Miharaan ja vaihtamalla siellä Kure-linjaan. Pääteasema on nimeltään Tadanoumi, ja aivan sen läheltä löytyy pieni satama, jossa voi nousta saarelle vievään lauttaan. Matka on kokonaisuudessaan aika pitkä, mutta sen arvoinen ^^

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Tutkimusraportti etenee

On ollut taas vähän hiljaiseloa blogin puolella, kun eipä täällä ole mitään kovin ihmeellistä tapahtunut. Perjantaina oli 研修レポート構成発表, eli lyhyt esitys tutkimusraportin tulevasta rakenteesta ja tavoitteista muille tämän ohjelman opiskelijoille sekä parille opettajalle. Odotin ihan seisoen luokan edessä pidettävää Power Pointilla höystettyä kunnon esitelmää, mutta loppujen lopuksi kymmenen minuutin kestovaatimus laski viiteen minuuttiin (että jää kysymyksillekin aikaa), ja "esitelmän" sai pitää istuen pöydän ääressä ja suht rennosti. Ei olisi siis taas tarvinnut turhia jännittää.

Oma esitykseni meni ihan suht hyvin, vaikka melkeinpä suoraan paperista sen luinkin. Olin vastuuopettajani avustuksella saanut raporttini rakenteen ihan kappaleita myöten paperille, ja siinä suhteessa pidemmällä kuin muut, jotka kertoivat suurpiirteisemmin tavoitteistaan ja tutkimusmetodeistaan. En saanut tutkimusaiheestani mitään kritiikkiä, enemmänkin kehuja. Nyt onkin taas enemmän itseluottamusta oikeasti selvitä tästä vaihto-ohjelmasta kunnialla, itse raportin kirjoittamisen kun ei pitäisi olla älyttömän vaikeaa, kun se on jo hyvin suunniteltu.

Kohta onkin jo vappu, vaikka täällähän sitä ei huomaa niin kuin Helsingissä, jossa kadut täyttyvät pian humalaisesta haalarikansasta. Itselleni vappu merkitsee tänä vuonna kuitenkin lähinnä sitä, että on jo toukokuu ja lähestyn hetki hetkeltä kotiinpaluuta. Enää nelisen kuukautta kunnes saan taas nukkua mieheni kainalossa ;;____;;<3 Ikävä on kova.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

你好!

Nyt on jo ensimmäinen kouluviikko ohi, joten voisin vaikka kirjoittaa kevätlukukauden kursseistani. Valinnanvaraa ei nikkenseille täällä pahemmin ole, nyt vitostasolle siirryttyäni tarjolla on jopa kahdeksan kurssia. Niistäkään en yhtä halunnut ottaa, koska syyslukukaudella totesin sen varsin turhaksi. Olisin kyllä voinut osallistua normaaleillekin kursseille japsiopiskelijoiden kanssa, mutta en saada mitään arvosanaa tai suoritusmerkintää. Aika typerää musta. Kateeksi käy, kun muissa yliopistoissa vaihto-opiskelevilla kavereilla on kymmenittäin tai jopa sadoittain eri kursseja valittavina.

Kaikesta huolimatta yritin kyllä etsiä joitakin mielenkiintoisia Japaniin liittyviä kursseja kulttuurientutkimuslaitokselta, mutta tietenkin kaikki yhtään kiinnostavat olivat päällekkäin niiden vähäisten japaninkurssieni kanssa. No ei sitten. Kiinan alkeiskurssille kuitenkin sain itseni tungettua, ja vaikka en opintopisteitä siitä saakaan, niin on kuitenkin kiva oppia edes vähän kiinaa ennen häitä ^^;; Lisäksi toinen opettajista on ihan mahtava, ja luokkatoveritkin vaikuttavat mukavilta.

Joten tässäpä kurssilistani (osa on samoja kuin syksylläkin, mutta tietenkin eri sisältö):

Advanced Japanese (Listening) A

Advanced Japanese (Lexical) A

Advanced Japanese (Analysis) A

Advanced Japanese (Cinema) A

Japanese Society and Culture A

Academic Writing A

Specific Study of Japanese Language and Culture II

Basic Chinese I

Kaikkia muita kursseja paitsi kiinaa on kerran viikossa 1,5 tuntia (kiinaa on kahdesti viikossa). Specific Study-kurssi on syyslukukauden tapaan vaihtelevia erikoisluentoja ja opintoretkiä vain meille nikkenseille.

Loppuun vielä aiheeseen kovasti liittyviä kirsikkapuukuvia, kaikkihan niistä tykkää. Nyt ovat kirsikankukat kyllä jo kovasti varisemassa pois, kohtahan se on jo kesä täällä.





tiistai 26. maaliskuuta 2013

Oon feimi

Selkeästi olen. Kahdessa Higashi-Hiroshiman paikallislehdessä jo esiintynyt hei. Tässä niistä toinen:



perjantai 22. maaliskuuta 2013

ただいま

Palasin takaisin Japaniin viime maanantaina, ja kaikki näyttää aika samalta kuin lähtiessänikin, ilma vain on lämmennyt ja muuttunut kovin keväiseksi. Kirsikankukkapuutkin ovat jo vissiin aloittaneet kukkimisensa. Yli puolet on nyt vaihtoajasta mennyt, nopeasti aika kuluu loppujen lopuksi. Vielä pitäisi kyllä se toinen lukukausi tsempata ennen kuin koittaa aika palata takaisin kotosuomeen.

Kävin eilen antamassa kuukausittaisen allekirjoituksen stipendin saamista varten ja pyysin samalla edellisen lukukauden arvosanani. Täällä arvosana-asteikko menee näin:
S 100-90
A 89-80
B 79-70
C 69-60
D 59-0
Hämmästyksekseni todistuksessani komeili kahdeksan S:ää ja yksi A... Etenkin ihmettelen, miten suomalaisten ja japanilaisten alkoholinkäyttöilmauksiin liittyvä esseeni ansaitsi mulle S:n hyougen-kurssista o__O Nyt kyllä harmittaa vähän, että feilasin vitostason kuuntelukurssin loppukokeen, koska siitä tuli se yksi A rikkomaan nättiä suoraani.

Ensi lukukaudella siirryn sitten tosiaan vitostasolle, ja lisäksi ajattelin ottaa ainakin jonkun normikurssin Japanin kulttuuriin tai talouteen liittyen. Lisäksi haluaisin ottaa kiinan peruskurssin, mutta en ole ihan varma onnistuuko se. Menen keskustelemaan aiheesta kiinankurssien vastuuhenkilöiden kanssa 9.4. 

Tärkeintähän mulla olisi tässä vaihtohommassa kyllä se "tutkimus"... Äh. Siis eihän sen tutkimusraportin tarvitse olla kuin se kymmenisen sivua, eli aika perusesseen pituus yliopistossa, mutta japaniksi kuitenkin, ja siitä pitää myös pitää esitelmä ja raportoida edistymisestään kuukausittain. Ensi kuussa olisi joku väliesitelmä tiedossa, oi onnea.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

杭州

Matkalaukku alkaa olla aika lailla pakattuna, ja huomenna sitten suuntaan takaisin Japaniin. Sitä ennen voisin kuitenkin vielä kirjoittaa Liangin ja mun etelänmatkan loppuosasta eli neljän yön visiitistä Hangzhou-nimiseen kaupunkiin Shanghaista noin 180 kilometriä lounaaseen.

Hangzhou on kiinalaisten keskuudessa suosittu matkakohde, sillä se sijaitsee Xihu-nimisen kauniin järven rannalla, ja sen alueella on monia historiallisesti merkittäviä paikkoja. Xihu onkin myös sisällytetty UNESCO:n maailmanperintökohteisiin.

Hangzhoussa on hyvä pyöränvuokrausjärjestelmä, joten vuokrasimme Liangin kanssa pyörät ja poljimme ensimmäisenä päivänä järven ympäri. Järven ympäristössä sijaitsee kymmenen kohdetta (Ten scenes of Xihu/西湖十景), jotka ovat erityisen tunnettuja kauneudestaan, ja jokaisella on neljän kiinalaisen merkin mittainen nimi. Ne löytyvät Wikipediasta aiheesta kiinnostuneille. Riippuu tosin osin vuodenajasta, mitkä niistä voi nähdä (esim. Remnant Snow on the Bridge in Winter ei keväällä enää näy), mutta kävimme kuitenkin parissa. 

Iloinen turisti pandahatussaan.
Lämpötila Hangzhoussa oli kuumimmillaan 31 astetta, ja mukanani ei tietenkään ollut kuin talvivaatteita... Mutta sainpas vihdoin kauan himoitsemani pandahatun :'D

Toisena päivänä vierailimme Lingyin-temppelialueella, jossa polttelimme suitsukkeita hyvän onnen takaamiseksi erinäisissä asioissa.



Pyörämatka Lingyiniin oli suht pitkä ja hyvin lämmin, joten illalla ei enää pahemmin jaksanut kuin syödä (vaihteeksi). Pyöräily Hangzhoussa ansaitsee muuten vielä erityismaininnan jännitysmomentistaan, sillä Kiinassa ei pahemmin liikennesäännöistä piitata, eivätkä autot todellakaan anna tilaa pyöräilijöille tai jalankulkijoille. Kiinalaisten asenne tuntuu muutenkin olevan aika lailla "minäminä ensin", joten pyöräillessä sai kyllä miettiä, että onkohan se matkavakuutus voimassa Kiinassakin... Tosin alkujännityksen mentyä ohi omaksuin paikallisen "perkele väistäkää"-asenteen, ja Liangin mukaan sulauduinkin jo vaaleita hiuksiani lukuun ottamatta massaan. 

Viimeisenä kokonaisena päivänämme Hangzhoussa tapasimme aamupäivällä Liangin vanhempien Pekingin yliopistossa samaan aikaan opiskelleen tuttavan, joka opettaa Hangzhoun teknillisessä yliopistossa ja on lisäksi kuulemma joku iso kiho Kiinan hallinnossa. Päivällä olikin niin kuuma, että jäin hotelliin löhöämään Liangin kiertäessä museoita.

Hangzhoussa oli lähinnä kiinalaisia turisteja eikä niinkään ulkomaalaisia, joten sain osakseni tavallistakin enemmän tuijotusta (ja kiinalaiset ovat yleensäkin tuijotuksessaan hyvin avoimia, kännykkäkamerakuviinkin olen "päässyt"). Voin kuitenkin suositella Hangzhouta matkakohteena, ja erityisesti pyörien vuokrausta (tosin kiinantaito taitaa olla ainakin kaupungin pyöriä vuokratessa tarpeen, niin kuin niin monessa muussakin asiassa Kiinassa).

No niin, siinäpä matkakertomusta, nyt sitten viemään postikortteja postiin ja halimaan miestä vielä kun pystyy ;)

perjantai 15. maaliskuuta 2013

上海

Heipä hei. On taas ollut taukoa kirjoittelusta, johtuen erinäisistä kiireistä ja vpn:nän toimimattomuudesta. Viimeksi kirjoittaessani oli matka vasta alussa, mutta nyt Japaniin paluu on edessä jo ensi maanantaina. Täytyy kyllä sanoa, että tunnelmat ovat aika apeat nyt, koska edessä on melkein puolen vuoden ero Liangin kanssa. En kuitenkaan halua ryhtyä tässä nyt liikaa synkistelemään, vaan kirjoitan mieluummin aiemmasta reissustamme eteläisiin maisemiin.

Lähdimme siis Liangin kanssa luotijunalla Pekingistä kohti Shanghaita 28. helmikuuta. Näkymät junasta olivat tällaiset:


llmansaastumisindeksi (PM2,5- partikkeleiden määrä ilmassa) 28.2.  "Hazardous"...




Saimme kyllä jälkikäteen kuulla, että kyseisenä päivänä Pekingiin oli tullut hiekkamyrsky Mongoliasta, joten ihan pelkkiä paikallisia ilmansaasteita ei voi syyttää. Silti ilmansaasteindeksi on ollut muutenkin melkein joka päivä yli 300, lukema jonka aikana ei suositella menemään ulos... Itsekin sain aika pian jotain astmaoireita Kiinaan saavuttuani >__<

Shanghaissa meitä tervehti kuitenkin hieman parempi ilmanlaatu, ja hotellihuoneemme ikkunasta oli hieno näkymä viimeisimmässä James Bond-elokuvassakin vilahtaneeseen Pudongiin.

Näköala illalla <3
Viivyimme ensimmäisessä hotellissa kolme yötä, minkä jälkeen vaihdoimme vielä kahdeksi yöksi johonkin perinteikkääseen kolmen tähden hotelliin, johon Liang oli löytänyt jonkun hyvän tarjouksen. Olimme sangen tehokkaita turisteilussamme Shanghaissa, ja vierailimme viereisessä kuvassakin näkyvässä Bubble Towerissa (tai virallisemmin Oriental Pearlissä), muutamassa eri museossa sekä ostospaikoissa. Lisäksi hyppäsimme näköalabussin sekä Huangpu-jokea kulkevan laivan kyytiin. Ai niin, ja Hobittikin käytiin viimeinkin katsomassa, hyvähän se oli.











Pakko mainita tässä, että Liang kertoi pekingiläisten dissaavan shanghailaisia ja toisin päin. Kuulemma shanghailaiset miehet ovat naisellisia ja puhuvat korkeammalla äänellä, ja puikkojakin käyttävät epämiehekkäästi. Noh, täytyy kyllä myöntää, että miehet siellä päin muistuttivat enemmän japanilaisia kuin miehekkäät ja ympäriinsä räkivät pekingiläiset. Shanghaissa myös oli ympäriinsä samoja Family mart- conbineita kuin Japanissakin, ja muutenkin muistutti tunnelmaltaan paljon enemmän Japania kuin Peking.

Shanghaista suuntasimme vielä neljäksi yöksi hieman etelämmäs Hangzhouhun, mutta siitä teen vielä myöhemmin erillisen kirjoituksen, toivottavasti vielä ennen Japaniin paluutani...

lauantai 16. helmikuuta 2013

Beijing, baby

Nyt on jo viikko kulunut täällä Kiinassa, joten voisin kirjoittaa hieman miten on mennyt. Kiinan nettisensuuri on varsin ovelaa nykyään, joten kesti hetki saada Blogger toimimaan. Vpn (virtual private network) -käyttö on myös yritetty estää viime joulukuusta lähtien, joten Liang kierrättää nyt meidän yhteyden kollegansa palvelimen kautta Helsingin yliopiston vpn:ään.

Tunnelmat Pekingissä ovat aika harmaat, ihan vaan koska savusumun takia ei ole vielä taivasta näkynyt. Muutenkin on aika eri meininki kuin Japanissa, ihmiset ovat äänekkäitä ja töykeitä ja julkiset vessat kuvoja. Ehkä vähän kummallista, että mulla on Japanista eniten ikävä niitä vessoja, mutkun ne on vaan niiiin siistejä ;;____;;<3 No joo, mutta onhan Kiinallakin puolensa, esim. ruoka omnom. Olen kyllä jo tullut syöneeksi possun sorkkia ja nahkaa... Liang vetelee snäcksinä jotain ankan kieliä, mutta niistä olen vielä pysytellyt kaukana. Mutta siis vaikka tykkäänkin japsiruoasta, niin ei siinä yhtä paljon erilaisia makuja ole kuin kiinalaisessa. Että hyvin on tullut täällä kyllä syötyä.

Saavuin tänne tosiaan kiinalaisen uudenvuoden aattona, ja ilotulitukset olivat melkoiset. Ei ne tosin ole vieläkään tainneet ihan täysin lakata, yhä pamahtelee välillä. Me ollaan Liangin vanhempien luona jossakin lähiöalueella about tunnin bussimatkan päässä Pekingin keskustasta. Appivanhemmat ovat oikein mukavia ja kohtelevat mua kuin omaa tytärtään, tosin mun pitäisi kyllä oikeasti oppia kiinaa kommunikaation sujuvoittamiseksi. Tehokurssi on menossa, mutta kun alkutaso oli aika lailla nolla, niin en tiedä miten tää viisi viikkoa riittää kykyjeni kasvattamiseksi. Kevätlukukaudella suunnittelen kyllä ottavani kiinan peruskurssin Hiroshiman yliopistossa. Mun korvat ei oikein kuule niitä toonien eroavaisuuksia, ja jostain syystä äännän kuulemma kaiken toisessa toonissa, mutta kyllä se varmaan tästä.

Pakko lisätä tämä kuva koska ah vyötäröni.
Appivanhemmat muuten ostivat mulle hääsormuksen ja qipao-mekon kiinalaisiin hääjuhliin. Kuulin vasta jälkikäteen mekon hinnan, auts. On se kyllä kaunis. Mua huvitti hieman mekkoa etsiessä, kun random kiinalaiset pysähtyi tuijottelemaan mua... Muutenkin olen saanut hieman tuijotusta osakseni, ja eilen yksi lapsi kuulemma kysyi "minkälainen ihminen toi on?" Alienihan minä, planeetta valkonaamalta.














Ollaan nyt ostoksilla käynnin lisäksi vierailtu Tiananmenin aukiolla ja Kielletyssä kaupungissa, mutta kuvat sieltä sisältävät suurimmaksi osaksi hyvin jäisen allekirjoittaneen (kirjaimellisesti, oli ihan pirun kylmä päivä), joten jätettäköön todistusaineisto siitä laittamatta. Tänään käytiin Pekingin eläintarhassa pällistelemässä pandoja, mutta siellä oli kyllä eläimilla sellaset olosuhteet että huhhuh. Oikein pahaa teki. Pandat tosin vaikuttivat suht tyytyväisiltä, kuulemma koska ne on kansallisaarteita niin niillä pitää olla vähän paremmat olot. Menomatkalla näin myös miehen kaupustelemassa pieniä pupulapsosia pahvilaatikossa, niin surullista. Puput on erityisesti mun sydäntä lähellä, vaikka muutenkin hyvin eläinrakas olen. Harmi, että täällä Aasiassa ei ole oikein eläinten oikeuksista kuultu :/

torstai 7. helmikuuta 2013

Se on loma ny

Nyt on sitten kaikki kokeet suht kunnialla suoritettu, ja ensimmäinen lukukausi ohi :D Tänään oli vikat kokeet, ja tästä eteenpäin on suunnilleen kahden kuukauden kevätloma. Suuntaan huomenna ensin kohti Kiotoa, jossa yövyn yhden yön, ja lauantaiaamuna lennän Kansain lentokentältä kohti Pekingiä. Jänskättää kyllä appivanhempien tapaaminen... Vietetään siis tosiaan Liangin kanssa Kiinassa about viisi viikkoa, josta ekat pari viikkoa ilmeisesti ollaan Pekingissä sen vanhempien luona, minkä jälkeen matkataan Shanghaihin ja johonkin sen lähistöllä olevaan pienempään paikkaan.

Tällä viikolla oli viisi koetta, joista kolme osui tähän päivään. Lisäksi piti palauttaa kirjoitelma sanontakurssille, pituus suunnilleen kolme sivua ja tietysti japaniksi. Kirjoitin sitten alkoholiin liittyvistä sanonnoista Japanissa ja Suomessa, ja annoin taas varmaan tosi hyvän kuvan Suomesta... "Ei tippa tapa, ja ämpäriin ei huku", jne. Japanin yhteiskunta ja koulutus-kurssin 3000 merkin esseen dedis olisi vasta 14.2, mutta kerrankin sain sen jo hyvissä ajoin tehtyä. Ei tarvitse sitten Kiinassa sen kanssa tuskailla. Kirjoitin englannin opetuksesta Japanissa, ihan kiinnostava aihe. Lopputuloksesta en kyllä ole niinkään varma, mutta kyllä se ainakin sen 3000 merkin yli meni.

Vitostason sanastokurssin antia... Onneksi on sekin nyt tältä erää hoidettu.
Kuulemma saan ensi lukukautena siirtyä vitostasolle, kunhan vaan läpäisin nyt nelostason kokeet. No eiköhän ne läpi mennyt, lol. Kiva kyllä, ettei tarvitse enää mennä nille nelostason kursseille nuokkumaan... Olin siis opiskellut jo suurimman osan niillä käydyistä asioista, ja kun opettajakin vielä oli tylsä, niin eihän siellä hereillä meinannut pysyä. Ensi lukukaudesta tulee kyllä sitten haastavampi, kun pitäisi oikeasti alkaa tekemään jotakin sen tutkimusraportin eteen ja pitää jotain esitelmiäkin siitä. Äh, olisinpa tavallinen vaihto-opiskelija... Vaikka toisaalta kyllähän mulle aina Japanin valtion rahat kelpaa.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Päivää taas

En ole kirjoitellut taas kovin aktiivisesti, joten satuillaanpas nyt jotakin huippujännästä elämästäni edellisen kuvajulkaisun perään.

Eloni Higashi-Hiroshimassa on sujunut entiseen malliin viimeiset pari viikkoa, lähinnä koulussa nuokkuen, huoneessa dataten ja jopa satunnaisesti opiskellen. Viikko sitten ystäväni N saapui Tokion vilskeestä tänne maalle puhdasta ilmaa haistelemaan, ja kävimme yhdessä Okunoshimalla Pupusaarella ja Miyajimalla. Miyajima alkaa olemaan jo vähän nähty, mutta Pupusaareen en kyllä ihan heti kyllästy.

Päädyin muuten jonkin hassun sattuman kautta malliksi jollekin mummojen piirustuskerholle viime lauantaina :D En osaa puhua puhelimessa edes suomeksi saati sitten japaniksi, ja olin onnistunut käsittämään koko jutun aika lailla väärin, mutta loppujen lopuksi oli kyllä ihan hauska päivä. Istuin siis pari tuntia mallina niille japanilaisille mummoille, jotka sen jälkeen tarjosivat kahvia ja naposteltavaa. Mulle maksettiin 6000 jeniä palkkioksi, ja sain vielä lahjojakin, sekä tietysti japanin puheharjoitusta. Ei paha diili.

Sunnuntaina tapasin taas pitkästä aikaa homestay-perheeni. Kävimme aamupäivällä jäähallissa luistelemassa perheen tyttöjen kanssa, ja kerrankin sain tuntea itseni melkein taitavaksi luistelijaksi. Noh, kyllä ne tytötkin kehittyivät ihan kivasti, kun mentiin yhdessä käsi kädessä. Luistelusta ei sentään ole jäänyt vastaavanlaisia traumoja kuin monesta muusta koululiikunnan muodosta, vaikka vähän harmittikin, että oli aina pakko harjoitella jotain sirklausta, kun pojat pelasivat vieressä lätkää. Mainittakoon, että en osaa edelleenkään sirklata.

Huomenna olisi valokuvaus jo toiseen lehtijuttuun, johon mua on täällä pyydetty. Haastattelijat olisi halunnut musta jotain cosplay-kuvia, mutta en kyllä ole pukujani tänne lähettämässä, joten päädyttiin siihen, että pukeudun lolitaan. Joo olen kyllä tosi truu lolita, mutta on mulla toi yksi mekko, joka varmaan kelpaa. Huvittaa kyllä, kuinka olen niin suosittu haastateltava/malli täällä, kun Suomessa en kuitenkaan ole varsinaisesti mikään kauneuskisojen valttikortti. Mutta mikäs siinä, ihan mielenkiintoisia kokemuksia on tullut.

Overly attached deer

Sain lisää kuvia Miyajimalta :'D






lauantai 5. tammikuuta 2013

Back to the countryside

Nopeasti meni sekin kolme viikkoa perheen kanssa reissatessa. Vaikka olikin välillä aika raskasta olla ryhmänjohtajana ja huolehtia kaikista järjestelyistä, niin kaikilla tuntui olleen hauskaa, ja olin tosi onnellinen, kun sain koko perheen käymään. Suurkaupunkien vilskeen jälkeen Higashi-Hiroshima tuntuu harvinaisen kuolleelta, mutta eipä tässä ole kuin kuukausi ennen seuraava matkaa vähän isommille huudeille aka Kiinaan, jossa reissaamme sitten Liangin kanssa viitisen viikkoa kevätlomani aikana.

Koko reissusta en jaksa kirjoittaa mitään yksityiskohtaista selostusta, ja tuskin se kovin monia hirveästi kiinnostaisikaan. Eräitä kohokohtia olivat Miyajiman hienot maisemat (ja sekopäiset peurat, jotka olisivat halunneet varastaa kaikkien jäätelöt), Hakonen kuumat lähteet sekä Kioton uudenvuoden kellot. Parasta kuitenkin oli totta kai yhdessäolo rakkaiden ihmisten kanssa ^__^

En ottanut ihan hirveästi kuvia, koska Liang räpsi niitä sen verran ahkerasti, ja saan ne sitten myöhemmin. Laitan tähän kuitenkin joitakin ottamiani laatuotoksia.

Okunoshiman pupusaari :3
Maisemia Miyajimalla
Peura tahtoo jätskiä

Tokion valoja Roppongi Hills Towerista kuvattuna (oli kyllä vaikea saada kunnon kuvia ikkunalasin läpi)

Jossain kaukana (Hakone)
Reissun parhaat raamenit löytyivät Kiotosta, omnom


Loppuun vielä purikura :D

PS. Kiitos vaan blogger kun on niin ihanan helppoa saada kuvat aseteltua. Not. Tää haluaisi nyt tunkea joka kuvan tekstin alkuun, ja jos niitä yrittää siirtää, menee koko layout sekaisin. Jes.